#4 Häkki

Viikonloppu tuli, ja nyt se on jo melkein mennytkin. Romeo on aina aamuisin ihan hirveän nälkäinen ja ryntää niin lujaa kupille, että meinaa tulla aidasta läpi. Poitsu on ennen ollu aika huono syömään heinää ja oon luullu, että jos heinää on muualla kuin telineessä, Romeo pissaa niihin. Niin se nimittäin navetassa asuessaan teki. Päätin sitten kerran kokeilla laittaa kasan häkkiin, eikä se pissannutkaan niihin. Nykyään laitan joka ilta ison kasan samaan kohtaan, niin aamulla heinistä on vain silput jäljellä.

Lauantaina oli siivouspäivä, joka tarkottaa siis tietenkin sitä, että myös kanin häkki puunataan puhtaaksi. Eipä se kyllä paljon auta, sillä jostain syystä Romeo osaa AINA juuri siivouksen jälkeen tuoda vessalaatikosta tassujen mukana pissaa :D Ehkä se ei vain pidä täydellisestä siisteydestä.

Nyt kun häkki tuli puheeksi, aattelin näyttää sen ja räpsäisin pari kuvaa nykyisestä järjestelystä. Tossa alhaalla on toi häkki, jonka lisäks Romeo saa juoksennella viikonloppuisin koko talossa aamusta iltaan, ja arkisin päästän sen heti koulusta tultua vapaaksi.

Heinät meillä on tommosessa ikean kassissa, jonka käyn aina täyttämässä navetassa. Vessassa käytän ihan normi puupellettiä.

Ei tää bloggauskaan oo helppoa kun heinänteko. Ärsyttävää, en tiiä mistä toi johtuu mut mulla on kauheesti vaikeuksia noitten rivien kanssa. Tää blogger heittää tekstit aina jonnekkin ihme paikkaan ja sit joutuu lisätä tyhjiä rivejä vaikka kuinka paljon. Onks teillä tämmösii ongelmia? Pakko myöntää mut taitaa varmaan vaan johtua musta itestä :D

#3 Pitkästä aikaa

Moikka piiitkästä aikaa! Viime postauksesta on aikaa suurinpiirtein puoli vuotta, aika on hurahtanu tosi nopeesti ja niin paljon on ehtiny tapahtua. En oo kirjotellu mitään, sillä olin ajatellu lopettaa koko bloggaamisen. Nyt kuitenkin oon miettiny ja tullu siihen tulokseen, että mulla on vielä motivaatiota jatkaa tätä blogia.

Tässä reilun vuoden aikana on meidän elämässä tapahtunut niin pieniä kuin suuriakin
asioita. Jouduin viiden kuukauden yhdessäolon jälkeen luopumaan rakkaasta Viivi-tytöstä, jonka ajatteleminen saa vieläkin hymyn mun huulille. Viivi tuli meille täyttäessään 5 vuotta ja oli silloin elämänsä kunnossa. Pupu ei kerennyt asustella Romeon kanssa kuin muutaman kuukauden kunnes tämä alkoi yhtäkkiä laihtua, papanat pienenivät ja takajalat alkoivat pettää alta. Käytettiin lääkärissä, sai matokuurin ja lääkkeitä, ja parani täysin kunnes alkoi taas hortoilla minne sattuu eivätkä jalat enää pitäneet ollenkaan. Lopulta kani makasi vain mahallaan ja raahasi itseään, ja oli aika päästää hänet pois. Romeo pääsi ihme kyllä jutusta nopeammin yli kuin mä, vaikka olikin täysin kiintynyt Viiviin ja vietti sen kanssa enemmän aikaa, sillä ne asustivat navetassa kanilassa. Romeo muutti heti samantien, jo samana päivänä asumaan meidän kanssa sisälle, sillä se tarvitsi todella paljon seuraa ja huomiota kun kanikaveri oli poissa. Pojalle värkättiin häkki mun huoneeseen, enkä vois enää kuvitellakkaan että pupsi asuis jossain muualla kuin sisällä :D
Romeon kanssa elämä olisi muuten helppoa ja huoletonta, ellei sen jalassa oleva patti olisi leikkauksen jälkeen kasvanut uudestaan. Se ei kuitenkaan tällä hetkellä menoa haittaa ja herra saa elää ihan normaalia elämää.

En keksi enää mitään kirjotettavaa, joten tää postaus taitaa olla nyt tässä. Yritän päivitellä meidän kuulumisia ja tekemisiä mahdollisimman usein :)