Tässä reilun vuoden aikana on meidän elämässä tapahtunut niin pieniä kuin suuriakin
asioita. Jouduin viiden kuukauden yhdessäolon jälkeen luopumaan rakkaasta Viivi-tytöstä, jonka ajatteleminen saa vieläkin hymyn mun huulille. Viivi tuli meille täyttäessään 5 vuotta ja oli silloin elämänsä kunnossa. Pupu ei kerennyt asustella Romeon kanssa kuin muutaman kuukauden kunnes tämä alkoi yhtäkkiä laihtua, papanat pienenivät ja takajalat alkoivat pettää alta. Käytettiin lääkärissä, sai matokuurin ja lääkkeitä, ja parani täysin kunnes alkoi taas hortoilla minne sattuu eivätkä jalat enää pitäneet ollenkaan. Lopulta kani makasi vain mahallaan ja raahasi itseään, ja oli aika päästää hänet pois. Romeo pääsi ihme kyllä jutusta nopeammin yli kuin mä, vaikka olikin täysin kiintynyt Viiviin ja vietti sen kanssa enemmän aikaa, sillä ne asustivat navetassa kanilassa. Romeo muutti heti samantien, jo samana päivänä asumaan meidän kanssa sisälle, sillä se tarvitsi todella paljon seuraa ja huomiota kun kanikaveri oli poissa. Pojalle värkättiin häkki mun huoneeseen, enkä vois enää kuvitellakkaan että pupsi asuis jossain muualla kuin sisällä :D
Romeon kanssa elämä olisi muuten helppoa ja huoletonta, ellei sen jalassa oleva patti olisi leikkauksen jälkeen kasvanut uudestaan. Se ei kuitenkaan tällä hetkellä menoa haittaa ja herra saa elää ihan normaalia elämää.
En keksi enää mitään kirjotettavaa, joten tää postaus taitaa olla nyt tässä. Yritän päivitellä meidän kuulumisia ja tekemisiä mahdollisimman usein :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti